Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 1

Maanantai 26.5. – Matka alkaa kohti Valamoa

Retkikunnalle laadittu matkaesite

Aamu valkeni kirkkaana, kun matkanjohtaja Jürgen Skaffari, apulainen Markus Monteiro Kartano ja kuljettaja Erkki Jaakkola toivottivat retkikunnan lämpimästi tervetulleeksi matkalle. Heti alkuun hiljennyimme yhteiseen aamuhartauteen. Luimme yhdessä ääneen matkasiunauksen: ”Elämä on pyhä matka ja suuri seikkailu kohti Jumalaa. Saamme pyytää hänen siunaustaan ja hyvän tahtonsa toteutumista itse kunkin elämänmatkalle.” Jatkoimme yhdessä rukoillen:

Pyhä Jumala,
Siunaa henkemme, sielumme ja ruumiimme, tämä päivä ja tulevaisuutemme.
Siunaa ja varjele meitä tien päällä ja kodeissamme.
Siunaa pyhä Sanasi elämän tiekartaksi.
Siunaa Vapahtajamme elämämme tiellä ja parantajaksi oppaaksi.
Siunaa meitä viisaudella, kuuliaisuudella ja rohkeudella.
Siunaa iloa ja kiitollisuudella.
Siunaa suurella sydämellä niin, että huomaamme toiset matkalaiset.
Siunaa kulkupeilimme, jotta pääsemme turvallisesti perille.
Siunaa kaikki lähiseutumme ja rakkaat kotiseutumme.
Siunaa meidät uskolla, toivolla ja rakkaudella.
Siunaa koko elämänmatkamme, turvallisesti kotiin saakka.
Siunatkoon ja varjelkoon meitä kaikkivaltias, pyhä Jumala – Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Aamen.

Hartauden jälkeen lauloimme yhdessä Suvivirren (Rebekka Jylhä / Konsta Jylhä). Aamuauringon kirkkaudessa ja lintujen laulaessa säkeet "Jo joutui armas aika..." saattelivat meidät matkaan – keväisen luonnon, yhteisön ja rauhan siivittämänä.

 Matkajohtaja Jürgen kertomassa retkisuunnitelmasta

Lähtö tapahtui klo 08.00 Lammilta. Matka Valamon luostariin oli noin 320 kilometriä pitkä. Kahvi- ja wc-tauko pidettiin Juvalla, joka tarjosi hetken virkistystä ennen matkan loppuosuutta. Kun lähestyimme Valamoa, matkanjohtajamme Jürgen jakoi tärkeää ja kiinnostavaa tietoa tulevista asioista: hän esitteli huonejärjestyksen ja huonekaverit, kertoi luostarin ruokailukäytännöistä, matkamuistomyymälöistä ja erityisesti Lintulan luostarin perinteisistä tuohuksista. Hän johdatteli myös ajatuksiamme kohti iltapäivän viinikierrosta ja maistelua.

Kuulimme, että luostareilla on vuosisatojen mittaiset perinteet erilaisten alkoholijuomien – kuten oluen, liköörien ja viinin – valmistuksessa. Valamossa tuotetaan nykyään myös viskiä. Kierros ei ollut vain maistiaisten hetki, vaan myös sukellus luostarien omavaraiseen ja kädentaitoja korostavaan kulttuuriin.

Jürgen mainitsi myös Valamon monipuolisista rukouspoluista ja kävelyreiteistä. Luostarin alueella kulkee erilaisia, eripituisia polkuja aktiivisille kulkijoille, ja hautausmaalla lepää useita merkittäviä henkilöitä – osa myös suomalaisen kulttuurielämän piiristä.

Pentti Saarikosken (1937-1983) hautapaikka on Valamon hautausmaalla. 
Hän oli suomalainen runoilija, prosaisti ja suomentaja.
Hautapaikan päälle on asettu lukuisia kyniä pystyasentoon.

Markus oli laatinut matkaa varten kattavan esitevihon, joka sisältää retkipäivien sisällön lisäksi hartausmateriaalia, lisätietoa kohteista, tietoutta ortodoksisuudesta sekä ajanvietteeksi sanahakuja ja ristinollapelin. Esite sai innostuneen vastaanoton retkikunnalta.

Lounas oli maittava ja ravitseva

Valamoon saavuimme klo 13.00, ja nautimme heti maukkaan lounaan noutopöydästä. Klo 14.00 aloitimme koko ryhmän yhteisen kirkkokierroksen. Veli Stefanoksen johdolla tutustuimme luostarin historiaan, rakennuksiin ja ortodoksisen rukouselämän pyhään rytmiin. Kirkon hiljaisuus, ikonien loiste ja kynttilät loivat pysäyttävän ja puhuttelevan kokemuksen. Opimme myös tunnistamaan munkkiuden taikka toisin sanoen kilvoittelun eri asteet. Tiedätkö sinä, millainen munkki on skeemamunkki?

Tutustuminen Valamoon alkakoon

Veli Stefanos kertomassa Valamon vanhan kirkon vaiheista

Munkin kammari eli kelja

Valamon pääkirkko on vaikuttava ja runsaskoristeinen –
jokainen yksityiskohta kantaa syvällistä symboliikkaa

Hetkeä myöhemmin, klo 15.30–16.30, osallistumme viinikierrokseen Valamon viinituvassa. Siellä kuulimme viininvalmistuksen perinteistä ja maistoimme luostarin omia tuotteita – elämys, joka yhdisti paikallista osaamista ja hengellistä perinnettä. Veli Antonius, veikeäluonteinen munkki, rohkaisi kysymään viinistä ja viskistä ja vastaili hyväntuulisesti. Saimme maistettavaksi kolme erilaista viiniä, jotka kaikki ovat erittäin maukkaita ja vivahteikkaita. Meillä oli hauskaa, ja retkeläiset olivat nauravaisia ja hyväntuulisia.

Veli Antonius esittelemässä luostarin viskitislaamoa

Valamon Vaeltaja-viini. 
Syvänpunainen viini mustaviinimarjoista, mansikoista
 ja vadelmista – täyteläinen ja raikkaan hapokas makuelämys.

Viinikierroksen jälkeen majoituimme luostarin vierashuoneisiin – yksinkertaisiin mutta rauhallisiin tiloihin, jotka kutsuivat lepoon ja hiljentymiseen.

Aika asettua taloksi

Päivällinen tarjoiltiin klo 18.00 noutopöydästä. Samanaikaisesti alkoi mahdollisuus osallistua iltajumalanpalvelukseen pääkirkossa – monille se oli päivän rauhoittavin hetki: rukousta ja hiljentymistä.  Vaihtoehtoisesti oli myös mahdollisuus tutustua omaan tahtiin luostarimiljööseen ja sen lähiympäristöön.

 

Luostarialueella on ikivanha kuusikuja

Päivä päättyi klo 22.00 alkaneeseen hiljaisuuteen. Jokainen vetäytyi omaan huoneeseensa päivän kokemuksia mielessään kantaen. Matka oli alkanut kauniisti – rukouksen, laulun, yhteyden ja pyhän äärellä.

Mitähän retkikunnalla mahtaa olla tiedossa huomenna?

Tiedätkö sinä, millainen munkki on skeemamunkki?
Slaavilaisessa perinteessä skeemamunkki on yleensä ikääntynyt ja hengellisesti pitkälle edennyt munkki, joka on vihitty omistautumaan ankaraan kilvoitukseen eli ns. suureen skeemaan. Skeemamunkki on vapautettu kaikista yhteisön velvollisuuksista, kuten yhteisistä jumalanpalveluksista, työnteosta ja ruokailuista ja hän saa laatia itselleen sopivan, yksin rukoukselle omistetun päiväohjelman.