Panimme nuoren elämämme alttiiksi


Tuuloslainen Kalle Hummelin (s. 1912) haavoittui ensimmäisen kerran joulukuussa 1939 Summassa Merkin pellolla, kun kranaatinsirpale osui hänen vasempaan käteensä matkalla miinoittamaan. Toisen kerran hän haavoittui 8.8.1941 Tuulosjoella, missä kranaatinsirpaleet aiheuttivat vammoja hänen selkäänsä ja vasempaan jalkaansa. Sotavammoiksi jäi sirpalevammoja selässä ja vasemmassa jalassa. Sotien jälkeen hän omistautui oman tilansa viljelylle ja teki talvisin metsätöitä hevosen kanssa.

Lammilainen sotaveteraani, agronomi Kaarlo Jorma Laaksonen esipuheessaan ” Maksoimme vapauden hintaa (1990)”:

Mutta yhteistä meille on se, että kuulumme ikäpolveen, jonka kohtalona oli puolustaa isänmaataan ase kädessä. Velvollisuudentuntoisina me sen teimme parhaamme mukaan. Monet meistä eivät tosin silloin omistaneet isänmaan multaa yhtään enempää kuin mitä oli kertynyt työssä kynsien alle. Siitä huolimatta rinta rinnan panimme nuoren elämämme alttiiksi taistelussa kansamme vapauden puolesta. Yhteistä meille on myös se, ettemme selvinneet taisteluista ilman pysyviä vammoja, kuka pienemmin, kuka vaikeammin.

Haavoittumishetken lyhyt maininta, esim. "haavoittui kranaatinsirpaleista", merkitsi usein sellaista helvetillistä meteliä ja myllerrystä, mitä sivullisen on mahdoton käsittää. Vain mukana olleet sen täysin tajuavat. Kivut ja särytkin vain asianomaiset itse ovat kokeneet ja niihin vuosien saatossa mukautuneet.

Jonkun aseveljen mieltä kaivelee, kun selvittyään pahoistakin luoti- ja kranaattiryöpyistä, sairastui vaikeissa olosuhteissa, vilussa ja nälässä, joissa taistelua usein jouduttiin käymään. Asianmukaisen hoidon puutteessa tauti paheni ja jätti lopulta pysyvän vamman. Sota ei ole mikään "yksipiippuinen asia", vaan sillä on monet kasvot, joten vammatkin ovat sen mukaisia.

Yleisenä piirteenä on sopeutuminen kohtaloonsa, jopa tyytyväisyyttäkin: "Hyvä kun säilyi hengissä ja olisi voinut käydä pahemminkin, kuten monille kävikin."

Vammoistamme huolimatta olemme olleet mukana eri aloilla siinä rakennustyössä, millä nykyinen elintaso maassamme on saavutettu — sellaiset olot ja niin korkea elintaso, mitä meitä suuremmat kansakunnat vasta epätoivoisesti havittelevat.

Vaihtelevissa vastauksissa enemmistö oli sitä mieltä, että kannatti taistella eikä varsinaista katkeruutta jäänyt. "Se oli sitä aikaa, mikä oli silloin elettävä." "Kannatti taistella, muuten ei oltaisi itsenäisiä."

Olkoon se kannustavana esimerkkinä lapsillemme ja tuleville sukupolville rakennettaessa tätä maata edelleen – rauhassa kaikkien naapureittemme kanssa – mikäli se Suomen kansasta riippuu.


*****


Kunnioitetaan veteraanejamme osallistumalla muistotilaisuuteen:

Talvisodan päättymispäivän tilaisuus

Pe 13.3.2026 

Tilaisuus alkaa seppeleenlaskulla sankarihaudoilla. Tuuloksen sankarihaudalla seppele lasketaan klo 11 ja Lammin sankarihaudalla klo 12. Seppeleiden laskun jälkeen kahvit ja muistotilaisuus Lammin seurakuntatalossa.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 1

Kuva
Maanantai 26.5. – Matka alkaa kohti Valamoa Retkikunnalle laadittu matkaesite Aamu valkeni kirkkaana, kun matkanjohtaja Jürgen Skaffari , apulainen Markus Monteiro Kartano ja kuljettaja Erkki Jaakkola toivottivat retkikunnan lämpimästi tervetulleeksi matkalle. Heti alkuun hiljennyimme yhteiseen aamuhartauteen. Luimme yhdessä ääneen matkasiunauksen: ”Elämä on pyhä matka ja suuri seikkailu kohti Jumalaa. Saamme pyytää hänen siunaustaan ja hyvän tahtonsa toteutumista itse kunkin elämänmatkalle.” Jatkoimme yhdessä rukoillen: Pyhä Jumala, Siunaa henkemme, sielumme ja ruumiimme, tämä päivä ja tulevaisuutemme. Siunaa ja varjele meitä tien päällä ja kodeissamme. Siunaa pyhä Sanasi elämän tiekartaksi. Siunaa Vapahtajamme elämämme tiellä ja parantajaksi oppaaksi. Siunaa meitä viisaudella, kuuliaisuudella ja rohkeudella. Siunaa iloa ja kiitollisuudella. Siunaa suurella sydämellä niin, että huomaamme toiset matkalaiset. Siunaa kulkupeilimme, jotta pääsemme turvallisesti perille. Siu...
Lue lisää

Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 2

Kuva
Tiistai 27.5. – Valamo ja Lintula: rukousta, luontoa ja luostarielämää Kauniita kukkia Valamon pihamaalla Aamu Valamossa valkeni rauhallisesti. Jo klo 06.00 alkaen oli mahdollisuus osallistua varhaiseen jumalanpalvelukseen pääkirkossa. Se oli monelle ainutlaatuinen elämys. Kullatut ikonimaalaukset heräsivät eloon, kun aamuauringon säteet osuivat niihin. Vaikka jumalanpalveluksen kulku saattoi tuntua vieraalta ja vaikeasti hahmotettavalta – niin erilainen kuin mihin oma kirkkokuntamme on tottunut – se ei vähentänyt kokemuksen syvyyttä. Ortodoksinen jumalanpalvelus kutsuu osallistujan rukoukseen ja hiljaiseen pohdintaan aivan erityisellä tavalla. Liikkeiden, laulujen ja suitsutuksen rytmi muodostaa kokonaisuuden, jossa aikaa ei mitata minuuteissa vaan läsnäolossa. Ortodoksien tapa kunnioittaa ja kohdata ikonit jumalanpalveluksen aikana on kaunis ja ainutlaatuinen – hiljainen kosketus tai kumarrus ikonin äärellä on kuin rukous ilman sanoja. Aamupala oli täysin lihaton Luostariaamiainen ta...
Lue lisää

Eläkeläisten kerho ja lähetystyön kuulumisia

Kuva
Syksyn ensimmäiseen eläkeläisten kerhoon kokoontui runsaslukuinen joukko – yli 60 osallistujaa! Tilaisuuden avasi diakoniatyöntekijä Jürgen Skaffari, joka toivotti kaikki lämpimästi tervetulleiksi.  Aloitimme yhdessä laulamalla tutun ruokavirren 472:1: ”Nyt silmäin alla Jeesuksen olemme tulleet yhtehen. Sä Herra kaikki ravitset, siis siunaa pöydän antimet.” Kerhon emäntä Mia Metsälä oli valmistanut maittavan lounaan, joka nautittiin iloisissa tunnelmissa. Lounaan hinta on 7 €. Yhteinen lounas loi lämpimän ja iloisesti pulisevan tunnelman. Lähetystyön terveisiä Tansaniasta Seurakuntamme pappi Heidi Somervuori vastaa lähetystyöstä, ja vieraaksemme saapui nimikkolähettimme Hanna Londo, joka on jo aiemmin toiminut itsenäisen Tuuloksen seurakunnan nimikkolähettinä. Hän kertoi kuvien kera työstään Tansaniassa, missä hän on palvellut Lähetysseuran lähettinä jo yli kahdeksan vuoden ajan. Hannan työ sijoittuu pääasiassa Morogoron kaupunkiin ja sen lähikyliin. Hän on diakonian opinnoissaan e...
Lue lisää