Panimme nuoren elämämme alttiiksi


Tuuloslainen Kalle Hummelin (s. 1912) haavoittui ensimmäisen kerran joulukuussa 1939 Summassa Merkin pellolla, kun kranaatinsirpale osui hänen vasempaan käteensä matkalla miinoittamaan. Toisen kerran hän haavoittui 8.8.1941 Tuulosjoella, missä kranaatinsirpaleet aiheuttivat vammoja hänen selkäänsä ja vasempaan jalkaansa. Sotavammoiksi jäi sirpalevammoja selässä ja vasemmassa jalassa. Sotien jälkeen hän omistautui oman tilansa viljelylle ja teki talvisin metsätöitä hevosen kanssa.

Lammilainen sotaveteraani, agronomi Kaarlo Jorma Laaksonen esipuheessaan ” Maksoimme vapauden hintaa (1990)”:

Mutta yhteistä meille on se, että kuulumme ikäpolveen, jonka kohtalona oli puolustaa isänmaataan ase kädessä. Velvollisuudentuntoisina me sen teimme parhaamme mukaan. Monet meistä eivät tosin silloin omistaneet isänmaan multaa yhtään enempää kuin mitä oli kertynyt työssä kynsien alle. Siitä huolimatta rinta rinnan panimme nuoren elämämme alttiiksi taistelussa kansamme vapauden puolesta. Yhteistä meille on myös se, ettemme selvinneet taisteluista ilman pysyviä vammoja, kuka pienemmin, kuka vaikeammin.

Haavoittumishetken lyhyt maininta, esim. "haavoittui kranaatinsirpaleista", merkitsi usein sellaista helvetillistä meteliä ja myllerrystä, mitä sivullisen on mahdoton käsittää. Vain mukana olleet sen täysin tajuavat. Kivut ja särytkin vain asianomaiset itse ovat kokeneet ja niihin vuosien saatossa mukautuneet.

Jonkun aseveljen mieltä kaivelee, kun selvittyään pahoistakin luoti- ja kranaattiryöpyistä, sairastui vaikeissa olosuhteissa, vilussa ja nälässä, joissa taistelua usein jouduttiin käymään. Asianmukaisen hoidon puutteessa tauti paheni ja jätti lopulta pysyvän vamman. Sota ei ole mikään "yksipiippuinen asia", vaan sillä on monet kasvot, joten vammatkin ovat sen mukaisia.

Yleisenä piirteenä on sopeutuminen kohtaloonsa, jopa tyytyväisyyttäkin: "Hyvä kun säilyi hengissä ja olisi voinut käydä pahemminkin, kuten monille kävikin."

Vammoistamme huolimatta olemme olleet mukana eri aloilla siinä rakennustyössä, millä nykyinen elintaso maassamme on saavutettu — sellaiset olot ja niin korkea elintaso, mitä meitä suuremmat kansakunnat vasta epätoivoisesti havittelevat.

Vaihtelevissa vastauksissa enemmistö oli sitä mieltä, että kannatti taistella eikä varsinaista katkeruutta jäänyt. "Se oli sitä aikaa, mikä oli silloin elettävä." "Kannatti taistella, muuten ei oltaisi itsenäisiä."

Olkoon se kannustavana esimerkkinä lapsillemme ja tuleville sukupolville rakennettaessa tätä maata edelleen – rauhassa kaikkien naapureittemme kanssa – mikäli se Suomen kansasta riippuu.


*****


Kunnioitetaan veteraanejamme osallistumalla muistotilaisuuteen:

Talvisodan päättymispäivän tilaisuus

Pe 13.3.2026 

Tilaisuus alkaa seppeleenlaskulla sankarihaudoilla. Tuuloksen sankarihaudalla seppele lasketaan klo 11 ja Lammin sankarihaudalla klo 12. Seppeleiden laskun jälkeen kahvit ja muistotilaisuus Lammin seurakuntatalossa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 1

Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 2

Eläkeläisten kerho ja lähetystyön kuulumisia