Eläkeläisten kerho ja lähetystyön kuulumisia

Syksyn ensimmäiseen eläkeläisten kerhoon kokoontui runsaslukuinen joukko – yli 60 osallistujaa! Tilaisuuden avasi diakoniatyöntekijä Jürgen Skaffari, joka toivotti kaikki lämpimästi tervetulleiksi. 

Aloitimme yhdessä laulamalla tutun ruokavirren 472:1:

”Nyt silmäin alla Jeesuksen olemme tulleet yhtehen. Sä Herra kaikki ravitset, siis siunaa pöydän antimet.”

Kerhon emäntä Mia Metsälä oli valmistanut maittavan lounaan, joka nautittiin iloisissa tunnelmissa. Lounaan hinta on 7 €.


Yhteinen lounas loi lämpimän ja iloisesti pulisevan tunnelman.

Lähetystyön terveisiä Tansaniasta

Seurakuntamme pappi Heidi Somervuori vastaa lähetystyöstä, ja vieraaksemme saapui nimikkolähettimme Hanna Londo, joka on jo aiemmin toiminut itsenäisen Tuuloksen seurakunnan nimikkolähettinä. Hän kertoi kuvien kera työstään Tansaniassa, missä hän on palvellut Lähetysseuran lähettinä jo yli kahdeksan vuoden ajan.

Hannan työ sijoittuu pääasiassa Morogoron kaupunkiin ja sen lähikyliin. Hän on diakonian opinnoissaan erikoistunut nuoriso- ja sosiaalityöhön, ja hänen työnsä keskittyy erityisesti lasten, nuorten ja vaikeista oloista tulevien naisten elämän parantamiseen.

Koulutuksen ja pienlainojen avulla monet naiset ovat löytäneet toimeentulon sekä uuden arvon elämälleen "Olen saanut omanarvontuntoni takaisin elämässäni" on paras palaute naisilta, jotka ovat olleet mukana koulutuksessa, totesi Londo. 

Londo esitteli myös perinteisen kankaan, jota käytetään monin tavoin: hameena, pään suojana, kantoliinana tai jopa raskaan kantamuksen tukena. Kankaissa voi olla myös rohkaisevia tekstejä, kuten ”Jumala on kaikille hyvä.”

Hanna Londo kertoi vaikuttavasti Tansanian työn arjesta
ja toivon tuomisesta ihmisten elämään.

Musiikillinen iltahartaus Tuuloksen kirkossa

Torstaina 18.9. klo 17.30 kokoonnuimme Tuuloksen kirkkoon musiikilliseen iltahartauteen. Tilaisuuden toteuttivat pappimme Heidi Somervuori, nimikkolähettimme Hanna Londo, kanttori Hanna-Leena Toivola sekä kirkkokuoromme.

Hartaushetkessä luettiin Psalmi 103:1–11, jonka merkityksestä Hanna Londo kertoi puheessaan. ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.”

Musiikillinen iltahartaus Tuuloksen kirkossa kosketti.


Kuoro lauloi vuoroin psalmista 143:8 kertosäkeen: ”Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Opeta tie, jota kulkea.”

Puheen jälkeen kuoro esitti Namibialaisen rauhanrukouksen sekä laulun ”Sinua siunata tahdon”. Lopuksi veisasimme yhdessä iltavirren 552: ”Mua siipeis suojaan kätke, oi Jeesus Herrani.”

Tilaisuuden jälkeen sydämessä oli enemmän rauhaa, kuin television iltauutisten jälkeen!


Kiitos kaikille päivän
tilaisuuksissa mukana olleille.





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 1

Kuva
Maanantai 26.5. – Matka alkaa kohti Valamoa Retkikunnalle laadittu matkaesite Aamu valkeni kirkkaana, kun matkanjohtaja Jürgen Skaffari , apulainen Markus Monteiro Kartano ja kuljettaja Erkki Jaakkola toivottivat retkikunnan lämpimästi tervetulleeksi matkalle. Heti alkuun hiljennyimme yhteiseen aamuhartauteen. Luimme yhdessä ääneen matkasiunauksen: ”Elämä on pyhä matka ja suuri seikkailu kohti Jumalaa. Saamme pyytää hänen siunaustaan ja hyvän tahtonsa toteutumista itse kunkin elämänmatkalle.” Jatkoimme yhdessä rukoillen: Pyhä Jumala, Siunaa henkemme, sielumme ja ruumiimme, tämä päivä ja tulevaisuutemme. Siunaa ja varjele meitä tien päällä ja kodeissamme. Siunaa pyhä Sanasi elämän tiekartaksi. Siunaa Vapahtajamme elämämme tiellä ja parantajaksi oppaaksi. Siunaa meitä viisaudella, kuuliaisuudella ja rohkeudella. Siunaa iloa ja kiitollisuudella. Siunaa suurella sydämellä niin, että huomaamme toiset matkalaiset. Siunaa kulkupeilimme, jotta pääsemme turvallisesti perille. Siu...
Lue lisää

Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 2

Kuva
Tiistai 27.5. – Valamo ja Lintula: rukousta, luontoa ja luostarielämää Kauniita kukkia Valamon pihamaalla Aamu Valamossa valkeni rauhallisesti. Jo klo 06.00 alkaen oli mahdollisuus osallistua varhaiseen jumalanpalvelukseen pääkirkossa. Se oli monelle ainutlaatuinen elämys. Kullatut ikonimaalaukset heräsivät eloon, kun aamuauringon säteet osuivat niihin. Vaikka jumalanpalveluksen kulku saattoi tuntua vieraalta ja vaikeasti hahmotettavalta – niin erilainen kuin mihin oma kirkkokuntamme on tottunut – se ei vähentänyt kokemuksen syvyyttä. Ortodoksinen jumalanpalvelus kutsuu osallistujan rukoukseen ja hiljaiseen pohdintaan aivan erityisellä tavalla. Liikkeiden, laulujen ja suitsutuksen rytmi muodostaa kokonaisuuden, jossa aikaa ei mitata minuuteissa vaan läsnäolossa. Ortodoksien tapa kunnioittaa ja kohdata ikonit jumalanpalveluksen aikana on kaunis ja ainutlaatuinen – hiljainen kosketus tai kumarrus ikonin äärellä on kuin rukous ilman sanoja. Aamupala oli täysin lihaton Luostariaamiainen ta...
Lue lisää

Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 3

Kuva
Keskiviikko 28.5. – Hiljaisuuden hyvästely ja kotimatka Lähtöpäivän aamuna Valamon pääkirkon kupoli loisti koreasti taivasta vasten Lähtöpäivän sää oli mitä mainioin. Ei pilven pilveä, ja aamuviileyden nopeasti kaikotessa alkoi aurinko helliä poskipäitä pehmeästi ja lämmittävästi. Auringonsäteet osuivat Valamon pääkirkon ristiin, joka kimmelsi koreasti kohti kirkasta taivaan kattoa – näky, joka jäi monen mieleen viimeiseksi kuvaksi tästä pyhästä paikasta. Ennen ja jälkeen luostariaamiaisen moni retkeläinen istui nauttimassa pihamaan penkeillä Aamun keskusteluissa nousi esiin myös matkalaisten pienet, mutta ei aivan toivotut seuralaiset – punkkeja oli kertynyt retken aikana yli 20 kappaletta. Vaikka yöllä nukuttiin hyvin, osa niistä ilmestyi vielä viimeisenäkin aamuna esiin vällyjen välistä, muistuttaen luonnon läsnäolosta – ehkä liiankin konkreettisella tavalla. Jo kello 6.00 alkaen oli jälleen mahdollisuus osallistua jumalanpalvelukseen pääkirkossa. Tämä viimeinen yhteinen aamuhetki t...
Lue lisää