Luopumisen vaikeus


Elämme paastoon laskeutumisen aikaa. Jeesuksen ylösnousemuksen muistopäivä on suuri juhla, mutta matka sinne on pitkä ja raskas. Ennen juhlaa on aika pysähtyä, ja muistuttaa itseämme yksinkertaisten elämäntapojen merkityksestä.

Evankeliumissa Johanneksen mukaan, luvussa 12 (Joh. 12:25–33) kerrotaan, millainen tulisi olemaan Jeesuksen kuolema. Jeesus sanoo: ”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän.” Jeesus siis rohkaisee meitä seuraamaan hänen esimerkkiään.

Onko sinusta Jeesuksen seuraajaksi? Kuinka paljon olet valmis uhraamaan? Jeesus ei kuole ja uhraa itseään itsensä takia, vaan meidän vuoksemme. Hänen tekonsa on epäitsekäs ja suurin mahdollinen rakkauden osoitus. Häneltä otetaan kaikki, ja hän antaa kaiken.

Meidän rakkautemme toisiamme kohtaan on kuin liukuväri, ja suhteemme toisiimme aaltoilee ja muuttuu tilanteiden mukaan.  Rakkaus ei koskaan täydellisty ihmisessä, vaan se voi pikemminkin saavuttaa sen kivuliaimmat ääripäät. Ihminen voi olla peto ja kammotus toiselle. Synti maalaa omakuvamme, jossa värit sekoittuvat mustaksi. Hän, joka ei elä uskosta käsin, ei näe syytä luopua itsestään toisen tähden. Hän, joka ei palvele, ei auta muita. Hän, joka ajaa omaa etuaan, syöksee muut ahdinkoon. Pimeys odottaa meitä Herran huoneen ulkopuolella, siellä meitä kutsutaan alati astumaan vääryyden poluille.

Sinun ja minun elämänpolkumme ovat erilaiset, koska niin on tarkoitettu, mutta sama päämäärä on meille osoitettu. Jumala arvostaa sitä, joka kulkee Jeesuksen viitoittamaa tietä. Vaikka voimme kohdata epäoikeudenmukaisuutta, sen ei pidä lannistaa meitä, koska polkumme on viitoitettu viisailla neuvoilla ja opastuksilla. Meidän maallisen vaelluksemme päämäärässä odottaa ikuinen lepo.

Kun nyt olemme kääntämässä katseemme kohti paastonaikaa, meidän kannattaa tutkia itseämme ja tunnistaa omat virheemme, harjoittaa itsehillintää sekä kääntää katseemme pois turhasta ja suunnata kohti olennaista.  Maailma voi olla parempi paikka, jos me niin sydämestämme haluamme.  Kun luovumme maallisista epäolennaisuuksista, luomme tilaa rukoukselle, auttamiselle sekä lähimmäisten huomioimiselle.

Onni löytyy luottamuksesta Jumalaan ja halusta elää Jeesuksen opetusten mukaan. Koska minua rakastetaan, uskallan päästää irti turhasta. Koska minun ei tarvitse todistaa arvoani, voin luopua omasta edustani toisen hyväksi. Luopuminen ei ole edellytys Jumalan rakkaudelle, vaan vastaus siihen.


Hartausteksti on julkaistu alun perin Keski-Häme-lehdessä 12.2.2026.

Teksti: Markus Monteiro Kartano, tiedottaja / Lammin seurakunta


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 1

Kuva
Maanantai 26.5. – Matka alkaa kohti Valamoa Retkikunnalle laadittu matkaesite Aamu valkeni kirkkaana, kun matkanjohtaja Jürgen Skaffari , apulainen Markus Monteiro Kartano ja kuljettaja Erkki Jaakkola toivottivat retkikunnan lämpimästi tervetulleeksi matkalle. Heti alkuun hiljennyimme yhteiseen aamuhartauteen. Luimme yhdessä ääneen matkasiunauksen: ”Elämä on pyhä matka ja suuri seikkailu kohti Jumalaa. Saamme pyytää hänen siunaustaan ja hyvän tahtonsa toteutumista itse kunkin elämänmatkalle.” Jatkoimme yhdessä rukoillen: Pyhä Jumala, Siunaa henkemme, sielumme ja ruumiimme, tämä päivä ja tulevaisuutemme. Siunaa ja varjele meitä tien päällä ja kodeissamme. Siunaa pyhä Sanasi elämän tiekartaksi. Siunaa Vapahtajamme elämämme tiellä ja parantajaksi oppaaksi. Siunaa meitä viisaudella, kuuliaisuudella ja rohkeudella. Siunaa iloa ja kiitollisuudella. Siunaa suurella sydämellä niin, että huomaamme toiset matkalaiset. Siunaa kulkupeilimme, jotta pääsemme turvallisesti perille. Siu...
Lue lisää

Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 2

Kuva
Tiistai 27.5. – Valamo ja Lintula: rukousta, luontoa ja luostarielämää Kauniita kukkia Valamon pihamaalla Aamu Valamossa valkeni rauhallisesti. Jo klo 06.00 alkaen oli mahdollisuus osallistua varhaiseen jumalanpalvelukseen pääkirkossa. Se oli monelle ainutlaatuinen elämys. Kullatut ikonimaalaukset heräsivät eloon, kun aamuauringon säteet osuivat niihin. Vaikka jumalanpalveluksen kulku saattoi tuntua vieraalta ja vaikeasti hahmotettavalta – niin erilainen kuin mihin oma kirkkokuntamme on tottunut – se ei vähentänyt kokemuksen syvyyttä. Ortodoksinen jumalanpalvelus kutsuu osallistujan rukoukseen ja hiljaiseen pohdintaan aivan erityisellä tavalla. Liikkeiden, laulujen ja suitsutuksen rytmi muodostaa kokonaisuuden, jossa aikaa ei mitata minuuteissa vaan läsnäolossa. Ortodoksien tapa kunnioittaa ja kohdata ikonit jumalanpalveluksen aikana on kaunis ja ainutlaatuinen – hiljainen kosketus tai kumarrus ikonin äärellä on kuin rukous ilman sanoja. Aamupala oli täysin lihaton Luostariaamiainen ta...
Lue lisää

Eläkeläisten kerho ja lähetystyön kuulumisia

Kuva
Syksyn ensimmäiseen eläkeläisten kerhoon kokoontui runsaslukuinen joukko – yli 60 osallistujaa! Tilaisuuden avasi diakoniatyöntekijä Jürgen Skaffari, joka toivotti kaikki lämpimästi tervetulleiksi.  Aloitimme yhdessä laulamalla tutun ruokavirren 472:1: ”Nyt silmäin alla Jeesuksen olemme tulleet yhtehen. Sä Herra kaikki ravitset, siis siunaa pöydän antimet.” Kerhon emäntä Mia Metsälä oli valmistanut maittavan lounaan, joka nautittiin iloisissa tunnelmissa. Lounaan hinta on 7 €. Yhteinen lounas loi lämpimän ja iloisesti pulisevan tunnelman. Lähetystyön terveisiä Tansaniasta Seurakuntamme pappi Heidi Somervuori vastaa lähetystyöstä, ja vieraaksemme saapui nimikkolähettimme Hanna Londo, joka on jo aiemmin toiminut itsenäisen Tuuloksen seurakunnan nimikkolähettinä. Hän kertoi kuvien kera työstään Tansaniassa, missä hän on palvellut Lähetysseuran lähettinä jo yli kahdeksan vuoden ajan. Hannan työ sijoittuu pääasiassa Morogoron kaupunkiin ja sen lähikyliin. Hän on diakonian opinnoissaan e...
Lue lisää