Viikon Verso - Rukous, sydämen puhetta Jumalan kanssa

Ensi sunnuntai on viides sunnuntai pääsiäisen jälkeen, ja sitä kutsutaan Rukoussunnuntaiksi (rogate =rukoilkaa, anokaa). Sana rogate tulee rukouskulkueista, joita antiikin Roomassa järjestettiin keväisin pelloille aikaisempien pakanallisten kulkueiden sijaan. Nykyisin rukoussunnuntain tekstit kertovat mitä rukoileminen on ja mitä lupauksia niihin sisältyy. Ja samalla ne muistuttavat meitä myös siitä, mitä Jeesus opetti rukoilemisesta. 

Rukous on myös hiljaisuutta, se ei tarvitse ulkoa opittuja lauseita. Jokaisella on mahdollisuus löytää sielulleen ja mielelleen rauhaa sekä hiljaisuutta esimerkiksi luonnosta. Näin keväällä voi mennä ulos, istahtaa hetkeksi kuuntelemaan lintujen laulua, katsella vihertyvää luontoa ja nauttia kaikesta siitä, mitä Luojan luoma maailma meille tarjoaa. 

Rukoussunnuntain virsisuosituksissa uudessa virsikirjassa on virsi 915. Sen tekstintekijä Markus Bäckman kertoo, että hän virtensä kautta haluaa viestittää kaikille, että kirkon suunnalta tulee tervetuloviesti joukkoon kuulumisesta ja hyväksytyksi tulemisesta. Virsi on kuin rukous ja se on läsnä myös niinä hetkinä, kun epäusko valtaa. Hiljainen kirkko, hiljentyminen ja rukoilu antavat ihmiselle mahdollisuuden rauhoittua ja pohtia omaa elämäänsä. Rukoukselle omistettu sunnuntai muistuttaa meitä myös arjen kiireen keskellä hiljaisuuden parantavasta vaikutuksesta.


En tiedä, miksi kirkonpenkkiin näin

taas hetkiseksi istumaan mä jäin.

Kai tahdoin hetken hiljaisuutta kesken kiireiden,

rauhaa ravinnoksi sydämen.

Kun hiljaisuuden syliin jäädä saa

ja antaa mielensä vain vaeltaa,

voi lapsi olla jälleen edes pienen tuokion

ja antaa kaiken olla niin kuin on,

edes yhden pienen tuokion.

(Virsi 915 1.säkeistö)






Kirjoittaja on Lammin seurakunnan tiedotustyöryhmän jäsen Raili Lempinen

Teksti on alun perin julkaistu Keski-Häme-lehdessä 22.5.2025.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 1

Kuva
Maanantai 26.5. – Matka alkaa kohti Valamoa Retkikunnalle laadittu matkaesite Aamu valkeni kirkkaana, kun matkanjohtaja Jürgen Skaffari , apulainen Markus Monteiro Kartano ja kuljettaja Erkki Jaakkola toivottivat retkikunnan lämpimästi tervetulleeksi matkalle. Heti alkuun hiljennyimme yhteiseen aamuhartauteen. Luimme yhdessä ääneen matkasiunauksen: ”Elämä on pyhä matka ja suuri seikkailu kohti Jumalaa. Saamme pyytää hänen siunaustaan ja hyvän tahtonsa toteutumista itse kunkin elämänmatkalle.” Jatkoimme yhdessä rukoillen: Pyhä Jumala, Siunaa henkemme, sielumme ja ruumiimme, tämä päivä ja tulevaisuutemme. Siunaa ja varjele meitä tien päällä ja kodeissamme. Siunaa pyhä Sanasi elämän tiekartaksi. Siunaa Vapahtajamme elämämme tiellä ja parantajaksi oppaaksi. Siunaa meitä viisaudella, kuuliaisuudella ja rohkeudella. Siunaa iloa ja kiitollisuudella. Siunaa suurella sydämellä niin, että huomaamme toiset matkalaiset. Siunaa kulkupeilimme, jotta pääsemme turvallisesti perille. Siu...
Lue lisää

Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 2

Kuva
Tiistai 27.5. – Valamo ja Lintula: rukousta, luontoa ja luostarielämää Kauniita kukkia Valamon pihamaalla Aamu Valamossa valkeni rauhallisesti. Jo klo 06.00 alkaen oli mahdollisuus osallistua varhaiseen jumalanpalvelukseen pääkirkossa. Se oli monelle ainutlaatuinen elämys. Kullatut ikonimaalaukset heräsivät eloon, kun aamuauringon säteet osuivat niihin. Vaikka jumalanpalveluksen kulku saattoi tuntua vieraalta ja vaikeasti hahmotettavalta – niin erilainen kuin mihin oma kirkkokuntamme on tottunut – se ei vähentänyt kokemuksen syvyyttä. Ortodoksinen jumalanpalvelus kutsuu osallistujan rukoukseen ja hiljaiseen pohdintaan aivan erityisellä tavalla. Liikkeiden, laulujen ja suitsutuksen rytmi muodostaa kokonaisuuden, jossa aikaa ei mitata minuuteissa vaan läsnäolossa. Ortodoksien tapa kunnioittaa ja kohdata ikonit jumalanpalveluksen aikana on kaunis ja ainutlaatuinen – hiljainen kosketus tai kumarrus ikonin äärellä on kuin rukous ilman sanoja. Aamupala oli täysin lihaton Luostariaamiainen ta...
Lue lisää

Eläkeläisten kerho ja lähetystyön kuulumisia

Kuva
Syksyn ensimmäiseen eläkeläisten kerhoon kokoontui runsaslukuinen joukko – yli 60 osallistujaa! Tilaisuuden avasi diakoniatyöntekijä Jürgen Skaffari, joka toivotti kaikki lämpimästi tervetulleiksi.  Aloitimme yhdessä laulamalla tutun ruokavirren 472:1: ”Nyt silmäin alla Jeesuksen olemme tulleet yhtehen. Sä Herra kaikki ravitset, siis siunaa pöydän antimet.” Kerhon emäntä Mia Metsälä oli valmistanut maittavan lounaan, joka nautittiin iloisissa tunnelmissa. Lounaan hinta on 7 €. Yhteinen lounas loi lämpimän ja iloisesti pulisevan tunnelman. Lähetystyön terveisiä Tansaniasta Seurakuntamme pappi Heidi Somervuori vastaa lähetystyöstä, ja vieraaksemme saapui nimikkolähettimme Hanna Londo, joka on jo aiemmin toiminut itsenäisen Tuuloksen seurakunnan nimikkolähettinä. Hän kertoi kuvien kera työstään Tansaniassa, missä hän on palvellut Lähetysseuran lähettinä jo yli kahdeksan vuoden ajan. Hannan työ sijoittuu pääasiassa Morogoron kaupunkiin ja sen lähikyliin. Hän on diakonian opinnoissaan e...
Lue lisää