Koti-ikävä, joka yhdistää – nuoret ja seurakunta yhdessä

Jubilate – 3. sunnuntai pääsiäisestä – kokosi sunnuntaina 26.4.2026 kirkon täyteen elämää. Päivän teemana oli Jumalan kansan koti‑ikävä, ja paikalla oli runsaasti seurakuntalaisia – erityisesti nuoria, sillä kaikki rippikouluryhmät osallistuivat jumalanpalvelukseen.

Nuorisotyöntekijä Jenni Toivonen ohjeisti rippikoululaisia ennen messun alkua, ja kaikki sujui hienosti ja rauhallisesti. On ilo nähdä, että nuoret haluavat osallistua rippikouluun ja seurakunnan elämään.

Saarnan ytimessä Jeesus

Saarnaajana toiminut Markus Syrjätie muistutti, kuinka valtava vaikutus Jeesuksella on ollut yhteiskuntaamme – enemmän kuin kenelläkään muulla.

”Jeesus on vähintään tutkimisen arvoinen – myös rippikoulun sisällössä.”

Saarna nosti esiin Jeesuksen suuret sanat itsestään:

Minä olen elämän leipä.

Minä olen maailman valo.

Minä olen tie, totuus ja elämä.

Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat – minä annan teille levon.

Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, ei ikinä kuole. Uskotko sen?

Isosten siunaus – messun juhlallinen hetki

Messun koskettavin hetki oli isosten siunaaminen. Alttarille polvistui 13 isosta, ja jokainen sai kuulla henkilökohtaisesti siunauksen:

“Herramme Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi.”

Liturgina toimi Heidi Somervuori, ja musiikista vastasivat kanttorit Roosa Koivu ja Hanna-Leena Toivola. Ehtoollisavustajina toimivat Eija Mustjoki ja Merja Larkio.

Yhdessä laulettu virsi 105 – ”Aurinkomme ylös nousi” – täytti kirkon ilolla ja valolla:

Aurinkomme ylösnousi,

paistaa voittovuorella.

Lämmin valo sieltä loistaa,

surut, murheet hajottaa.

Kokoon tulkaa, taivaan linnut,

suvi-ilmaan puhtaaseen.

Visertäkää, pienet leivot,

viinipuussa tuoreessa.

Kohtaamisia Japanista asti

Messun jälkeen lähetystilaisuudessa Katariinan tuvalla kuultiin Kia Syrjätien kertomus kohtaamisista ja kokemuksista hänen arjessaan Japanissa – koskettava muistutus siitä, miten yhteys ja kutsumus ylittävät rajat.

Markuksella ja Kialla on myös oma YouTube‑kanava, jonka sisältöä seurakuntamme saa jakaa ja hyödyntää. Tästä kuulemme varmasti lisää tulevaisuudessa. Tilaisuuden päätteeksi Heidi Somervuori lausui kiitokset Markus ja Kia Syrjätielle.

Kiitos kaikille mukana olleille – tästä sunnuntaista jäi sydämeen koti‑ikävän lisäksi myös toivo.