Lähestymme adventinaikaa
Lähestymme adventinaikaa. Pimeä marraskuu väistyy, kun ensimmäinen kynttilä syttyy. Sen liekki värisee kuin toivon henkäys, kuin lupaus siitä, että valo voittaa varjon. Adventti on odotuksen aikaa – ei vain joulun juhlaa, vaan sydämen hiljaista valmistautumista kohtaamaan Hänet, joka tuli maailmaan rauhan ja armon tuojana.
Kynttilät syttyvät yksi kerrallaan, kuin tähdet yön taivaalle. Jokainen liekki kertoo: Jumala ei unohda lupauksiaan. Hän tulee, ei loistossa ja voimassa, vaan seimen köyhyydessä, hiljaisessa rakkaudessa. Me odotamme Vapahtajaa, joka tuo rauhan levottomaan maailmaan ja kantaa valon pimeyden keskelle.
Joulun odotus ei ole vain koristeita ja lahjoja, vaan sydämen matka – hiljainen kulku kohti valoa, joka jo kajastaa horisontissa. Se kutsuu pysähtymään, kun kiire painaa ja pimeys väsyttää. Se kutsuu kuuntelemaan, kun Jumalan lupaukset kuiskivat toivon sanoja adventin hiljaisuudessa. Se antaa tilaa ilolle, joka syntyy siitä, että Jumala ei ole kaukana, vaan tulee lähelle.
Adventti kysyy meiltä: mitä odotan? Mitä kaipaan? Onko se rauhaa, jota maailma ei voi antaa? Onko se toivoa, joka kantaa yli epävarmuuden? Ehkä juuri sitä, että Jumala astuu arjen keskelle – ei vain juhlapäivään, vaan tavalliseen hetkeen, jossa sydän huokaa ja kaipaa. Hän tulee hiljaiseen rukoukseen, jossa sanat loppuvat, mutta sydän puhuu. Hän tulee toivon kipinään, joka syttyy, kun ensimmäinen kynttilä valaisee pimeän huoneen.
Tämä odotus ei ole tyhjää odottamista, vaan täynnä lupauksia. Jokainen päivä vie lähemmäs sitä hetkeä, jolloin enkelten laulu soi ja seimen lapsi tuo rauhan maailmaan. Adventti on matka, jossa Jumala kulkee rinnallamme – ja jokainen askel on kutsu luottaa siihen, että valo voittaa pimeyden.
Kun ensimmäinen kynttilä syttyy, voimme kuiskata: Tule, Herra Jeesus. Sytytä valosi meissä. Tee odotuksesta siunaus ja johdata meidät joulun ihmeeseen. Sillä valo on jo matkalla – ja sen lupaus kantaa.
Kynttilät syttyvät yksi kerrallaan, kuin tähdet yön taivaalle. Jokainen liekki kertoo: Jumala ei unohda lupauksiaan. Hän tulee, ei loistossa ja voimassa, vaan seimen köyhyydessä, hiljaisessa rakkaudessa. Me odotamme Vapahtajaa, joka tuo rauhan levottomaan maailmaan ja kantaa valon pimeyden keskelle.
Joulun odotus ei ole vain koristeita ja lahjoja, vaan sydämen matka – hiljainen kulku kohti valoa, joka jo kajastaa horisontissa. Se kutsuu pysähtymään, kun kiire painaa ja pimeys väsyttää. Se kutsuu kuuntelemaan, kun Jumalan lupaukset kuiskivat toivon sanoja adventin hiljaisuudessa. Se antaa tilaa ilolle, joka syntyy siitä, että Jumala ei ole kaukana, vaan tulee lähelle.
Adventti kysyy meiltä: mitä odotan? Mitä kaipaan? Onko se rauhaa, jota maailma ei voi antaa? Onko se toivoa, joka kantaa yli epävarmuuden? Ehkä juuri sitä, että Jumala astuu arjen keskelle – ei vain juhlapäivään, vaan tavalliseen hetkeen, jossa sydän huokaa ja kaipaa. Hän tulee hiljaiseen rukoukseen, jossa sanat loppuvat, mutta sydän puhuu. Hän tulee toivon kipinään, joka syttyy, kun ensimmäinen kynttilä valaisee pimeän huoneen.
Tämä odotus ei ole tyhjää odottamista, vaan täynnä lupauksia. Jokainen päivä vie lähemmäs sitä hetkeä, jolloin enkelten laulu soi ja seimen lapsi tuo rauhan maailmaan. Adventti on matka, jossa Jumala kulkee rinnallamme – ja jokainen askel on kutsu luottaa siihen, että valo voittaa pimeyden.
Kun ensimmäinen kynttilä syttyy, voimme kuiskata: Tule, Herra Jeesus. Sytytä valosi meissä. Tee odotuksesta siunaus ja johdata meidät joulun ihmeeseen. Sillä valo on jo matkalla – ja sen lupaus kantaa.
Siunattua joulunaikaa ja kiitokset tästä vuodesta,
Kirsi Auranen
Seurakuntapastori
Lammin seurakunta
Kirsi Auranen
Seurakuntapastori
Lammin seurakunta
Tekstin on julkaistu alun perin Keski-Häme-lehdessä 27.11.2025
.jpeg)
Kommentit
Lähetä kommentti