Eläkeläisten kerhossa teemana enkelit


Hyvää ruokaa ja ohjelmaa oli jälleen kerran tarjolla Katariinan tuvalla.


Torstaina (2.10.2025) Katariinan tuvan seurakuntasali täyttyi jälleen iloisesta puheensorinasta, kun eläkeläisten kerholaiset kokoontuivat yhteiseen hetkeen.

Lounaaksi nautittiin herkullista kalakeittoa leipineen ja juomineen. Jälkiruoaksi tarjoiltiin kahvia/teetä sekä vastaleivottua omenapiirakkaa – päivän kruunu!
Pappimme Kirsi Auranen johdatti meidät Mikkelinpäivän teemaan enkeleistä. Hän pohti kysymystä: ”Enkeleitä – onko heitä?” ja muistutti:


"Enkelit ovat juuri nyt tässä. En voi todistaa sitä – voin vain uskoa."


Kirsi kertoi, että Raamatussa on yli 300 mainintaa enkeleistä. Kreikan ja heprean kielessä enkeli merkitsee sanansaattajaa. Hän luki meille koskettavan psalmin 91 ja rohkaisi turvautumaan siihen erityisesti elämän vaikeina hetkinä.


Saimme myös pöytäseuramme kanssa keskustella omista kokemuksistamme enkeleistä: ”Totta, enkelit ovat kulkeneet edellämme, suojelleet ja varjelleet matkallamme.”


Kanttorimme Hanna-Leena Toivola säesti ja johdatti meidät virsien äärelle. Yhdessä lauloimme virret 136, 204, 498, 600 ja lopuksi 979. Viimeinen virsi on monelle rakas:


"Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen, päivä poskillesi paistakoon. Ja kunnes kohdataan, elämäsi jääköön käsiin Jumalan."


Kiitos kaikille mukana olleille – lämminhenkinen yhteinen hetki kantaa pitkälle arkeen.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 1

Kuva
Maanantai 26.5. – Matka alkaa kohti Valamoa Retkikunnalle laadittu matkaesite Aamu valkeni kirkkaana, kun matkanjohtaja Jürgen Skaffari , apulainen Markus Monteiro Kartano ja kuljettaja Erkki Jaakkola toivottivat retkikunnan lämpimästi tervetulleeksi matkalle. Heti alkuun hiljennyimme yhteiseen aamuhartauteen. Luimme yhdessä ääneen matkasiunauksen: ”Elämä on pyhä matka ja suuri seikkailu kohti Jumalaa. Saamme pyytää hänen siunaustaan ja hyvän tahtonsa toteutumista itse kunkin elämänmatkalle.” Jatkoimme yhdessä rukoillen: Pyhä Jumala, Siunaa henkemme, sielumme ja ruumiimme, tämä päivä ja tulevaisuutemme. Siunaa ja varjele meitä tien päällä ja kodeissamme. Siunaa pyhä Sanasi elämän tiekartaksi. Siunaa Vapahtajamme elämämme tiellä ja parantajaksi oppaaksi. Siunaa meitä viisaudella, kuuliaisuudella ja rohkeudella. Siunaa iloa ja kiitollisuudella. Siunaa suurella sydämellä niin, että huomaamme toiset matkalaiset. Siunaa kulkupeilimme, jotta pääsemme turvallisesti perille. Siu...
Lue lisää

Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 2

Kuva
Tiistai 27.5. – Valamo ja Lintula: rukousta, luontoa ja luostarielämää Kauniita kukkia Valamon pihamaalla Aamu Valamossa valkeni rauhallisesti. Jo klo 06.00 alkaen oli mahdollisuus osallistua varhaiseen jumalanpalvelukseen pääkirkossa. Se oli monelle ainutlaatuinen elämys. Kullatut ikonimaalaukset heräsivät eloon, kun aamuauringon säteet osuivat niihin. Vaikka jumalanpalveluksen kulku saattoi tuntua vieraalta ja vaikeasti hahmotettavalta – niin erilainen kuin mihin oma kirkkokuntamme on tottunut – se ei vähentänyt kokemuksen syvyyttä. Ortodoksinen jumalanpalvelus kutsuu osallistujan rukoukseen ja hiljaiseen pohdintaan aivan erityisellä tavalla. Liikkeiden, laulujen ja suitsutuksen rytmi muodostaa kokonaisuuden, jossa aikaa ei mitata minuuteissa vaan läsnäolossa. Ortodoksien tapa kunnioittaa ja kohdata ikonit jumalanpalveluksen aikana on kaunis ja ainutlaatuinen – hiljainen kosketus tai kumarrus ikonin äärellä on kuin rukous ilman sanoja. Aamupala oli täysin lihaton Luostariaamiainen ta...
Lue lisää

Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 3

Kuva
Keskiviikko 28.5. – Hiljaisuuden hyvästely ja kotimatka Lähtöpäivän aamuna Valamon pääkirkon kupoli loisti koreasti taivasta vasten Lähtöpäivän sää oli mitä mainioin. Ei pilven pilveä, ja aamuviileyden nopeasti kaikotessa alkoi aurinko helliä poskipäitä pehmeästi ja lämmittävästi. Auringonsäteet osuivat Valamon pääkirkon ristiin, joka kimmelsi koreasti kohti kirkasta taivaan kattoa – näky, joka jäi monen mieleen viimeiseksi kuvaksi tästä pyhästä paikasta. Ennen ja jälkeen luostariaamiaisen moni retkeläinen istui nauttimassa pihamaan penkeillä Aamun keskusteluissa nousi esiin myös matkalaisten pienet, mutta ei aivan toivotut seuralaiset – punkkeja oli kertynyt retken aikana yli 20 kappaletta. Vaikka yöllä nukuttiin hyvin, osa niistä ilmestyi vielä viimeisenäkin aamuna esiin vällyjen välistä, muistuttaen luonnon läsnäolosta – ehkä liiankin konkreettisella tavalla. Jo kello 6.00 alkaen oli jälleen mahdollisuus osallistua jumalanpalvelukseen pääkirkossa. Tämä viimeinen yhteinen aamuhetki t...
Lue lisää