Viikon Verso - Marian ilmestymispäivä



Tulevan pyhäpäivän aiheena on enkeli Gabrielin ilmestyminen neitsyt Marialle ilmoittamaan Jeesuksen syntymästä. Tästä tulee myös juhlan nimi eri kielissä. Marian saamassa lupauksessa näkyy Jumalan armon koko rikkaus. Marian päivä on monelle naiselle etenkin katolisissa maissa merkityksellinen päivä. Nuori, tavallinen, köyhä nainen valittiin Jumalan äidiksi. Hän kulki rohkeasti yksin pitkän matkan, ja hänelle annettiin suuri tehtävä, jonka hän otti iloisesti vastaan.

Kuvataiteessa Gabrielin ilmestymistä Marialle on kuvattu monesti siten, että Gabrielilla on kädessään valkoinen lilja. Kristinuskossa liljalla on erityisasema kukkien joukossa. Se edustaa hyviä, kauniita ja valkoisia ajatuksia sekä Marian kohdalla erityisesti neitsyyttä ja puhtautta. 

Raamatun mukaan Maria lausui raskaaksi tultuaan kiitoslaulun. Se löytyy Luukkaan evankeliumin ensimmäisestä luvusta. Monesti kirkoissa lauletaan juuri Marian päivänä virttä 50 eli ”Jumala kiittää sieluni”. Silloin kirkossa kaikuvat joulun sävelet, sillä sävelmä on sama kuin Enkeli taivaan -virressä. Päivän sanoma kiteytyy laulussa hyvin. Jumala kääntyy vähäisemmän puoleen, vallanpitäjät syöstään istuimiltaan, alhaiset korotetaan, nälkäiset ruokitaan. Jumalan ihmiseksi tuleminen muuttaa ihmisten luoman arvojärjestyksen. 

Muutaman viikon päästä alkaa alue- ja kuntavaalien ennakkoäänestys. Monet kannastaan epävarmat seikkailevat vaalikoneen ääressä ja tutkivat ehdokkaiden vastauksia: miten ehdokkaan ajatusmaailma vastaa omaa ajatusmaailmaani. Kaikkien lupausten, parannusten sekä muutosten keskellä on hyvä vilkasta virttä 50 ja säettä 4, ennen kuin omaa ehdokasta äänestää (olipa puolue mikä tahansa) ja kysyä itseltään, täyttääkö ehdokas säkeen sanat: ”ylpeät hän nöyryytti, vaan köyhät otti huomaansa, nälkäiset täytti lahjoilla.”




Teksti: Jürgen Skaffari, diakoniatyöntekijä / Lammin seurakunta

Lukija: Markus Monteiro Kartano, tiedottaja / Lammin seurakunta


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 1

Kuva
Maanantai 26.5. – Matka alkaa kohti Valamoa Retkikunnalle laadittu matkaesite Aamu valkeni kirkkaana, kun matkanjohtaja Jürgen Skaffari , apulainen Markus Monteiro Kartano ja kuljettaja Erkki Jaakkola toivottivat retkikunnan lämpimästi tervetulleeksi matkalle. Heti alkuun hiljennyimme yhteiseen aamuhartauteen. Luimme yhdessä ääneen matkasiunauksen: ”Elämä on pyhä matka ja suuri seikkailu kohti Jumalaa. Saamme pyytää hänen siunaustaan ja hyvän tahtonsa toteutumista itse kunkin elämänmatkalle.” Jatkoimme yhdessä rukoillen: Pyhä Jumala, Siunaa henkemme, sielumme ja ruumiimme, tämä päivä ja tulevaisuutemme. Siunaa ja varjele meitä tien päällä ja kodeissamme. Siunaa pyhä Sanasi elämän tiekartaksi. Siunaa Vapahtajamme elämämme tiellä ja parantajaksi oppaaksi. Siunaa meitä viisaudella, kuuliaisuudella ja rohkeudella. Siunaa iloa ja kiitollisuudella. Siunaa suurella sydämellä niin, että huomaamme toiset matkalaiset. Siunaa kulkupeilimme, jotta pääsemme turvallisesti perille. Siu...
Lue lisää

Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 2

Kuva
Tiistai 27.5. – Valamo ja Lintula: rukousta, luontoa ja luostarielämää Kauniita kukkia Valamon pihamaalla Aamu Valamossa valkeni rauhallisesti. Jo klo 06.00 alkaen oli mahdollisuus osallistua varhaiseen jumalanpalvelukseen pääkirkossa. Se oli monelle ainutlaatuinen elämys. Kullatut ikonimaalaukset heräsivät eloon, kun aamuauringon säteet osuivat niihin. Vaikka jumalanpalveluksen kulku saattoi tuntua vieraalta ja vaikeasti hahmotettavalta – niin erilainen kuin mihin oma kirkkokuntamme on tottunut – se ei vähentänyt kokemuksen syvyyttä. Ortodoksinen jumalanpalvelus kutsuu osallistujan rukoukseen ja hiljaiseen pohdintaan aivan erityisellä tavalla. Liikkeiden, laulujen ja suitsutuksen rytmi muodostaa kokonaisuuden, jossa aikaa ei mitata minuuteissa vaan läsnäolossa. Ortodoksien tapa kunnioittaa ja kohdata ikonit jumalanpalveluksen aikana on kaunis ja ainutlaatuinen – hiljainen kosketus tai kumarrus ikonin äärellä on kuin rukous ilman sanoja. Aamupala oli täysin lihaton Luostariaamiainen ta...
Lue lisää

Kolmen luostarin kierros - Matkapäiväkirja, Osa 3

Kuva
Keskiviikko 28.5. – Hiljaisuuden hyvästely ja kotimatka Lähtöpäivän aamuna Valamon pääkirkon kupoli loisti koreasti taivasta vasten Lähtöpäivän sää oli mitä mainioin. Ei pilven pilveä, ja aamuviileyden nopeasti kaikotessa alkoi aurinko helliä poskipäitä pehmeästi ja lämmittävästi. Auringonsäteet osuivat Valamon pääkirkon ristiin, joka kimmelsi koreasti kohti kirkasta taivaan kattoa – näky, joka jäi monen mieleen viimeiseksi kuvaksi tästä pyhästä paikasta. Ennen ja jälkeen luostariaamiaisen moni retkeläinen istui nauttimassa pihamaan penkeillä Aamun keskusteluissa nousi esiin myös matkalaisten pienet, mutta ei aivan toivotut seuralaiset – punkkeja oli kertynyt retken aikana yli 20 kappaletta. Vaikka yöllä nukuttiin hyvin, osa niistä ilmestyi vielä viimeisenäkin aamuna esiin vällyjen välistä, muistuttaen luonnon läsnäolosta – ehkä liiankin konkreettisella tavalla. Jo kello 6.00 alkaen oli jälleen mahdollisuus osallistua jumalanpalvelukseen pääkirkossa. Tämä viimeinen yhteinen aamuhetki t...
Lue lisää